Hyvin alkanut päivä loppui pahimpaan pelkooni. Toimeksiantaja ilmoitti että homma menee seis ensi viikolla, jos ei lähde toimimaan. Jep jep, siinä on sitten 30 ihmistä ilman hommia ja minä tulosvastuullisena..

Lyö kyllä niin yli kuin olla ja voi.

Piti avata kalja ihan ensimmäiseksi kun pääsin kotiin. Nyt en sitten tiedä että nukunko koomassa sohvalla vai revinkö itseni ulos.

Vaikka sitä kuinka yrittää sanoa itselleen että tämä ei ole mun vikani että tähän jamaan taas jouduttiin, koen oloni henkilökohtaisesti epäonnistuneeksi. Olenko oikeasti niin epävarma vieläkin johtajana että jos en onnistu hurmaamaan kaikkia ihmisiä, menee pohja kaikelta varmuudelta ja johtamiselta siinä samassa. Minunhan se pitäisi olla joukkojen johtaja ja seisoa barrikaadeilla, mutta kun sitä on tehty jo yli kolme vuotta niin alkaa kyllä käsi vapista ja jalat täristä. Rajansa se on jatkuvalla itsensä ja joukkojen piiskaamisellakin, yhtä kivireen vetämistä ollut alusta asti. Muutama helppo kuukausi, jolloin ollut tekemisen hurmaa mutta kaikki muuta vaan helkkarinmoisia työvoittoja.

Akkujen lataaminen on päivä päivältä vaikeampaa.

Kävin eilen taas katsomassa kaikkia työpaikkailmoituksia mitä löytyi. Ei mitään, ei sitten yhtään mitään.

Lasken minuutteja kesäloman alkuun..41760 minuuttia..Puuuuh.