tiistai, 12. toukokuu 2009

tämä päivä meni yllättävän hyvin

Tarpeellista tuuletusta joka sai säpinää aikaiseksi. Jospa nämä siivet kannattaisivat nyt jonkin aikaa ettei tarvitsisi olla koko ajan pökkimässä rekeä eteenpäin. Jospa voisin ihan oikeasti hyvillä mielin lähteä viikonloppuna matkoille eikä miettiä ja murehtia työasioita koko ajan.

 

Onneksi poikakin alkaa taas tervehtyä, ei sitten menty kevätjuhliin, mutta näitähän tulee.

ILmapiirikysely generoi yllättävän hyviä tuloksia, jospa ne pahimmat nillittäjät keskittyi työntekoon kun kerrankin laitettiin sellaiset porkkanat että ei paljoa tehnyt mieli penkiltä nousta. Sen yhden lappua en kyllä halua lukea, tulee vain paha mieli. Paljosta vetoa että on kuitenkin merkinnyt väärin tuntilappuun.

Mukava keskustelu kivan työntekijän kanssa tänään, taidettiin antaa voimaa toinen toisillemme.

 

Jospa tämä tästä !

Kiitos voimasta.

maanantai, 11. toukokuu 2009

taas maha kipeänä työasioiden vuoksi

onko sen arvoista häh? HÄH? No ei ole! Menkööt koko paikka, enköhän mä jotain löydä.

maanantai, 11. toukokuu 2009

poika kipeänä

Mikä voi olla sellainen tauti, että on pää ja vatsa kipeä, mutta ei kuumetta. Ei maistu ruoka ja poikaa vaan väsyttää.

Päivän onnistumismerkintöihin laitettakoon se, että priorisoin pojan työpaikan edelle. Siellähän kärvistelevät motivaatioloukussaan, selkeästi sanottu mikä on homman nimi. Oli ihan oikea liike jäädä kotiin hoitamaan poikaa, hän on ihan naatti. Saapahan olla naatti omassa kotona. Enpä sitten tiedä mitä huominen tuo tullessaan. kaipa sitä pitäis töihin mennä... Tekis mieli mennä tuon pikkuisen viereen nukkumaan päikkärit. Kuinkahan pahasti siitä menisi rytmit sekaisin.

En ole ollut ulkonakaan paljoa mitään tänään.

Josko tuo ilmapiirikysely nyt sitten jotain auttaisi. Ei ole ainakaan siitä kiinni etten hemmetti viete ole kaikkeni tehnyt!!! Menkööt sitten perkele koko laiva, minä tässä jaksa vetää tätä vitun kivirekeä perässäni vuodesta toiseeen. Jos eivät jaksa nostaa itseään alhosta niin millä vitulla minä niitä sieltä yksikseni nostelisin. voi saatanan saatana.

Olenko tehnyt kaikkeni. MItä muuta voisin vielä tehdä. Mitä pitäisi tapahtua jotta muutos oikeaan suuntaan tapahtuisi. Vitun valmentavat kysymykset joo. Miten muuten voisin kääntää itseäni kaksinkerroin ja nurinpäin että te perkeleen kiittämättömät saisitte pitää työpaikkanne ja minä madella toimeksiantajan edessä hätävalheita keksien. Aivan mahdotonta!

No olen ainakin johdolle kertonut ihan täsmälleen missä mennään, ei ole ainakaan siitä kiinni.

Toisella maha pulisee tuossa vieressä. Mikähän sitä vaivaa..

sunnuntai, 10. toukokuu 2009

napakka nyrkki vatsalaukun ympärillä, varma sunnuntai-illan merkki

en ole varmaan ainoa joka tunnistaa sunnuntai-ilta stressin. Senhän aiheuttaa tietenkin lähestyvä työviikko. Vaikka kuinka koitan itseäni valmistaa, vahvistaa, olla hermoilematta ja huolestumatta alkava ahdistus nostaa päätään sitkeästi. Olo on epämääräinen häilyvä pelon ja hermostuneisuuden tunne, pieni nakuttava ääni takafaivossa. HUomaan vilkuilevani kelloa ja laskevani tunteja alkavaan työviikkoon. Pahimpina aikoina maanantai alkaminen on lopulta helpotus, koska jännitys on muuttunut kaiken aikaa kireämmäksi.

Pysähdyn selkeästi ajattelemaan tätä vasta nyt. Kuinka kauan tätä on jatkunut? Niin pitkälle kuin muistan. Itseasiassa arjessani on erittäin paljon sellaisia tilanteita, jotka koostuvan siitä että vaan painan jonkin negatiivisen tuntemuksen taka-alalle ja painan eteenpäin.

Olen jo moneen otteeseen todennut että huolestuneena oleminen ja eri asioiden murehtiminen vie hirmuisesti aikaani ja erityisesti energiaani. Millä ihmeellä saisin tämän negatiivisen kierteen katkaistua. Onko kyse siitä että olen niin tavattoman tavoitesitoutunut ja luovuttaminen ei vaan yksinkertaisesti kuulu sanavalikoimiin. Vai onko kyse siitä että tunnen vastuuta kaikesta ja kaikista liian kokonaisvaltaisesti. Pitäisi muistella psykologin ensimmäistä sessiota taas. Siinä selkeästi käski ottamaan etäisyyttä organisaatioon ja alaisiin. Että jokaisella on oma vastuunsa ja asemansa. Jos olen todella tehnyt kaikkeni, niin jossain vaiheessa se vastuu minultakin loppuu.

Yhä enenevässä määrin menen tiukoissa tilanteissa paniikkiin enkä osaa pitää päätäni kylmänä. Olenko missään vaiheessa osannut? Kun on pitänyt puolustaa henkilökunnan etuja sisäisesti, olen osanut pitää pääni kylmänä ja pueutunut varmana ja tiukkana asemiini, mutta kun on toimeksiantajasta kyse, yritän taipua kaikkiin mahdollisiin toiveisiin. Minun pitäisi alkaa pitää puoleni siihenkin suuntaan. Kunhan teen osuuteni ja sitoutan avainhenkilöt mukaan seisomaan rinnallani .

Minä OSAAN, minä PYSTYN. PERKELE!

sunnuntai, 10. toukokuu 2009

Mukava viikonloppu

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Töitä tosin tein pe klo 23 asti, mutta tietoisuus siitä että olen saanut nukahtamislääkkeitä auttaa ehkäisemään sunnuntai-ahdistusta.

Erikoista että siitepölyt ovat alkaneet taas häiritsemään, monta vuotta meni niin ettei pölystä ollut suurempaa harmia. Pakkohan sitä on ollut ottaa allergialääkkeet käyttöön.

Sain pojilta ihanat äitienpäivä lahjat. Käytännöllisetkin vielä, kuopus maalannut keramiikkakupin ( töihin kahvikupiksi) esikoinen painanut kukan kuvan kangaskassiin. Kangaskassia olen silloin tällöin haikaillutkin joten osui ja uppos.

Olen sentäs jotain saanut aikaiseksikin, laitoin parvekekalusteet kondikseen ja siivosin auton sisätilat. Kolmas koneellinen pyykkiä pyörimässä parhaillaan ja siskolta lainattu ompelukone, jos vaikka innostuisi korjaamaan vaatteita.

Pitäisi varmaan henkisesti valmistautua ensi viikkoon ja miettiä specsit valmiiksi, mutta ei nyt halua miettiä ahistua asioita. Josko sitä vaan kaivaisi kalenterin esille ja vähän silmäilisi mitä tuleman pitää.

Maanantaina

  • Kuopuksen hoidossa on muistettava sanoa että kaverin isä hakee hänet klo 15 aikaan.
  • Sihteeri on poissa, joten minun on tehtävä asiakasraportit ja lähetettävä tilaukset. Sen kummempia viikkoraportoitavia ei tällä hetkellä taida olla.
  • Kesälomalistaus tuotantopäällikölle ja aluejohtajalle hyväksyttäväksi.
  • Tarkka päivämäärä selvitys hankalalle työntekijälle.
  • tiistain ruoka valmiiksi, esikoisen keskiviikko karkit.

Tiistaina

  • kuopuksen kevätjuhla, ruoka tehtävä etukäteen ma iltana. 

Keskiviikkona

  • Esikoisen viimeinen ilta harrastekerhossa, lelu ja karkkia mukaan.

Torstaina

  •  vyöhyketerapia
  • oman että esikoisen tavaroiden pakkaus viikonloppua varten.
  • To tärkeä puhelinpalaveri joka määrittelee käytännössä koko kesän kesälomat .
  • kesälomien vahvistus

Perjantaina

  •  sitten lähtö helsinkiin. Tajusin juuri etten ehdi välttämättä pankkiin ennen junan lähtöä, ehtisinkö vaihtaa valuuttaa vielä Helsingissä. Itseasiassa rautatieasemalla voisin sen tehdä. Viimeistään laivassa jos ei muuta. Junassa voisin vähän listata ylös mitä ostoksia tukholmassa voisin tehdä.