Tarpeellista tuuletusta joka sai säpinää aikaiseksi. Jospa nämä siivet kannattaisivat nyt jonkin aikaa ettei tarvitsisi olla koko ajan pökkimässä rekeä eteenpäin. Jospa voisin ihan oikeasti hyvillä mielin lähteä viikonloppuna matkoille eikä miettiä ja murehtia työasioita koko ajan.

Onneksi poikakin alkaa taas tervehtyä, ei sitten menty kevätjuhliin, mutta näitähän tulee.

ILmapiirikysely generoi yllättävän hyviä tuloksia, jospa ne pahimmat nillittäjät keskittyi työntekoon kun kerrankin laitettiin sellaiset porkkanat että ei paljoa tehnyt mieli penkiltä nousta. Sen yhden lappua en kyllä halua lukea, tulee vain paha mieli. Paljosta vetoa että on kuitenkin merkinnyt väärin tuntilappuun.

Mukava keskustelu kivan työntekijän kanssa tänään, taidettiin antaa voimaa toinen toisillemme.

Jospa tämä tästä !

Kiitos voimasta.

onko sen arvoista häh? HÄH? No ei ole! Menkööt koko paikka, enköhän mä jotain löydä.

Mikä voi olla sellainen tauti, että on pää ja vatsa kipeä, mutta ei kuumetta. Ei maistu ruoka ja poikaa vaan väsyttää.

Päivän onnistumismerkintöihin laitettakoon se, että priorisoin pojan työpaikan edelle. Siellähän kärvistelevät motivaatioloukussaan, selkeästi sanottu mikä on homman nimi. Oli ihan oikea liike jäädä kotiin hoitamaan poikaa, hän on ihan naatti. Saapahan olla naatti omassa kotona. Enpä sitten tiedä mitä huominen tuo tullessaan. kaipa sitä pitäis töihin mennä... Tekis mieli mennä tuon pikkuisen viereen nukkumaan päikkärit. Kuinkahan pahasti siitä menisi rytmit sekaisin.

En ole ollut ulkonakaan paljoa mitään tänään.

Josko tuo ilmapiirikysely nyt sitten jotain auttaisi. Ei ole ainakaan siitä kiinni etten hemmetti viete ole kaikkeni tehnyt!!! Menkööt sitten perkele koko laiva, minä tässä jaksa vetää tätä vitun kivirekeä perässäni vuodesta toiseeen. Jos eivät jaksa nostaa itseään alhosta niin millä vitulla minä niitä sieltä yksikseni nostelisin. voi saatanan saatana.

Olenko tehnyt kaikkeni. MItä muuta voisin vielä tehdä. Mitä pitäisi tapahtua jotta muutos oikeaan suuntaan tapahtuisi. Vitun valmentavat kysymykset joo. Miten muuten voisin kääntää itseäni kaksinkerroin ja nurinpäin että te perkeleen kiittämättömät saisitte pitää työpaikkanne ja minä madella toimeksiantajan edessä hätävalheita keksien. Aivan mahdotonta!

No olen ainakin johdolle kertonut ihan täsmälleen missä mennään, ei ole ainakaan siitä kiinni.

Toisella maha pulisee tuossa vieressä. Mikähän sitä vaivaa..

en ole varmaan ainoa joka tunnistaa sunnuntai-ilta stressin. Senhän aiheuttaa tietenkin lähestyvä työviikko. Vaikka kuinka koitan itseäni valmistaa, vahvistaa, olla hermoilematta ja huolestumatta alkava ahdistus nostaa päätään sitkeästi. Olo on epämääräinen häilyvä pelon ja hermostuneisuuden tunne, pieni nakuttava ääni takafaivossa. HUomaan vilkuilevani kelloa ja laskevani tunteja alkavaan työviikkoon. Pahimpina aikoina maanantai alkaminen on lopulta helpotus, koska jännitys on muuttunut kaiken aikaa kireämmäksi.

Pysähdyn selkeästi ajattelemaan tätä vasta nyt. Kuinka kauan tätä on jatkunut? Niin pitkälle kuin muistan. Itseasiassa arjessani on erittäin paljon sellaisia tilanteita, jotka koostuvan siitä että vaan painan jonkin negatiivisen tuntemuksen taka-alalle ja painan eteenpäin.

Olen jo moneen otteeseen todennut että huolestuneena oleminen ja eri asioiden murehtiminen vie hirmuisesti aikaani ja erityisesti energiaani. Millä ihmeellä saisin tämän negatiivisen kierteen katkaistua. Onko kyse siitä että olen niin tavattoman tavoitesitoutunut ja luovuttaminen ei vaan yksinkertaisesti kuulu sanavalikoimiin. Vai onko kyse siitä että tunnen vastuuta kaikesta ja kaikista liian kokonaisvaltaisesti. Pitäisi muistella psykologin ensimmäistä sessiota taas. Siinä selkeästi käski ottamaan etäisyyttä organisaatioon ja alaisiin. Että jokaisella on oma vastuunsa ja asemansa. Jos olen todella tehnyt kaikkeni, niin jossain vaiheessa se vastuu minultakin loppuu.

Yhä enenevässä määrin menen tiukoissa tilanteissa paniikkiin enkä osaa pitää päätäni kylmänä. Olenko missään vaiheessa osannut? Kun on pitänyt puolustaa henkilökunnan etuja sisäisesti, olen osanut pitää pääni kylmänä ja pueutunut varmana ja tiukkana asemiini, mutta kun on toimeksiantajasta kyse, yritän taipua kaikkiin mahdollisiin toiveisiin. Minun pitäisi alkaa pitää puoleni siihenkin suuntaan. Kunhan teen osuuteni ja sitoutan avainhenkilöt mukaan seisomaan rinnallani .

Minä OSAAN, minä PYSTYN. PERKELE!

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Töitä tosin tein pe klo 23 asti, mutta tietoisuus siitä että olen saanut nukahtamislääkkeitä auttaa ehkäisemään sunnuntai-ahdistusta.

Erikoista että siitepölyt ovat alkaneet taas häiritsemään, monta vuotta meni niin ettei pölystä ollut suurempaa harmia. Pakkohan sitä on ollut ottaa allergialääkkeet käyttöön.

Sain pojilta ihanat äitienpäivä lahjat. Käytännöllisetkin vielä, kuopus maalannut keramiikkakupin ( töihin kahvikupiksi) esikoinen painanut kukan kuvan kangaskassiin. Kangaskassia olen silloin tällöin haikaillutkin joten osui ja uppos.

Olen sentäs jotain saanut aikaiseksikin, laitoin parvekekalusteet kondikseen ja siivosin auton sisätilat. Kolmas koneellinen pyykkiä pyörimässä parhaillaan ja siskolta lainattu ompelukone, jos vaikka innostuisi korjaamaan vaatteita.

Pitäisi varmaan henkisesti valmistautua ensi viikkoon ja miettiä specsit valmiiksi, mutta ei nyt halua miettiä ahistua asioita. Josko sitä vaan kaivaisi kalenterin esille ja vähän silmäilisi mitä tuleman pitää.

Maanantaina

• Kuopuksen hoidossa on muistettava sanoa että kaverin isä hakee hänet klo 15 aikaan.
• Sihteeri on poissa, joten minun on tehtävä asiakasraportit ja lähetettävä tilaukset. Sen kummempia viikkoraportoitavia ei tällä hetkellä taida olla.
• Kesälomalistaus tuotantopäällikölle ja aluejohtajalle hyväksyttäväksi.
• Tarkka päivämäärä selvitys hankalalle työntekijälle.
• tiistain ruoka valmiiksi, esikoisen keskiviikko karkit.

Tiistaina

• kuopuksen kevätjuhla, ruoka tehtävä etukäteen ma iltana. 

Keskiviikkona

• Esikoisen viimeinen ilta harrastekerhossa, lelu ja karkkia mukaan.

Torstaina

•  vyöhyketerapia
• oman että esikoisen tavaroiden pakkaus viikonloppua varten.
• To tärkeä puhelinpalaveri joka määrittelee käytännössä koko kesän kesälomat .
• kesälomien vahvistus

Perjantaina

•  sitten lähtö helsinkiin. Tajusin juuri etten ehdi välttämättä pankkiin ennen junan lähtöä, ehtisinkö vaihtaa valuuttaa vielä Helsingissä. Itseasiassa rautatieasemalla voisin sen tehdä. Viimeistään laivassa jos ei muuta. Junassa voisin vähän listata ylös mitä ostoksia tukholmassa voisin tehdä.

Saa nähdä millainen liskojen yö sitä on taas edessä. Pitäis varmaan pyytää uusi resepti nukahtamislääkkeitä varten.

Hyvin alkanut päivä loppui pahimpaan pelkooni. Toimeksiantaja ilmoitti että homma menee seis ensi viikolla, jos ei lähde toimimaan. Jep jep, siinä on sitten 30 ihmistä ilman hommia ja minä tulosvastuullisena..

Lyö kyllä niin yli kuin olla ja voi.

Piti avata kalja ihan ensimmäiseksi kun pääsin kotiin. Nyt en sitten tiedä että nukunko koomassa sohvalla vai revinkö itseni ulos.

Vaikka sitä kuinka yrittää sanoa itselleen että tämä ei ole mun vikani että tähän jamaan taas jouduttiin, koen oloni henkilökohtaisesti epäonnistuneeksi. Olenko oikeasti niin epävarma vieläkin johtajana että jos en onnistu hurmaamaan kaikkia ihmisiä, menee pohja kaikelta varmuudelta ja johtamiselta siinä samassa. Minunhan se pitäisi olla joukkojen johtaja ja seisoa barrikaadeilla, mutta kun sitä on tehty jo yli kolme vuotta niin alkaa kyllä käsi vapista ja jalat täristä. Rajansa se on jatkuvalla itsensä ja joukkojen piiskaamisellakin, yhtä kivireen vetämistä ollut alusta asti. Muutama helppo kuukausi, jolloin ollut tekemisen hurmaa mutta kaikki muuta vaan helkkarinmoisia työvoittoja.

Akkujen lataaminen on päivä päivältä vaikeampaa.

Kävin eilen taas katsomassa kaikkia työpaikkailmoituksia mitä löytyi. Ei mitään, ei sitten yhtään mitään.

Lasken minuutteja kesäloman alkuun..41760 minuuttia..Puuuuh.

Helvetillisen huonosti nukuttu yö taas takana. Loppuyö meni voimia ja unta rukoillessa. Tuntuu etten ole oma itseni taas lainkaan. Voimat niin loppu etten pysty näkemään fyysisesti tai henkisesti muuta kuin milli kerrallaan eteenpäin.

Tekisi mieli itkeä.

Alaisen edessä näytettävä (näyteltävä) taas urheaa, etten vedä heitäkin tähän alhoon mukaan.

Sanovat että pitäisi olla tyytyväinen että on näinä aikoina töitä, mutta kyllä tämä on aivan saatanallista taistelua ollut eikä tunnu helpottavan sitten millään.

Jos kerran jo ennen lamaa olit vaan niin hyvä kuin edellinen liikevaihtosi kuukaudessa, niin kuinka herranjumala mä jaksan tätä vielä näin lama-aikoina. Mutteria on kiristetty jo niin tiukille että en pysty enää hengittämään.

Vituttaa olla jatkuvasti väsynyt ja huolissaan. Miksi en voisi vaan antaa mennä. Ei tämä tästä murehtimisella ainakaan paremmaksi muutu, niin miksi sitten täytyy maha kipeänä miettiä työasioita vuorokauden ympäri. Herätä keskellä yötä pyörittelemään jotain työvuoroasioita.

Antakaa mulle voimia kestää tämä päivä, antakaa mulle voimia kestää tämä päivä, antakaa mulle voimia kestää tämä päivä.

Eihän tässä ole mitään järkeä että poltan kynttilää kummastakin päästä kolmatta vuotta putkeen.

Everybody wants a piece of me!